Pronssilievo

Kaiversin vahasta poron, ketun ja korpin jotka olivat lähtökohtana tälle projektille. Niiden lisäksi tein vahasta putkimaisia koruja ikään kuin helmiksi rannekkeisiin. Vahakappaleet valettiin pronssista, putsattiin ja hiottiin, jonka jälkeen niistä tehtiin kumimuotit. Eläinkorujen ensimmäiset muotit epäonnistuivat hiukan viallisen muotinpuristimen takia, mutta seuraava muotti, jossa olivatkin kaikki kolme eläinkorua, onnistui mainiosti. Putkimaisista koruista tehty muotti onnistui ensiyrittämällä, vaikka kappaleet olivatkin hiukan erikoisemman mallisia. Tein muotin myös pienestä ostamastani soljesta.
Tein ikään kuin sivuprojektina eläinkoruista myös riipuksia, joihin lisäsin vain lenkin vahakappaleen yläreunaan. Rannekkeisiin tuleviin eläinkoruihin lisäsin taakse kaksi tunnelia, joiden läpi nahkanyörit kulkevat. 
Rannekkeiden ylempi nyöri on tasainen, sen toiseen päähän tulee solki ja toiseen reiät kiinnitystä varten. Lyhyempi punottu nyöri kulkee eläinkorujen alemman tunnelin läpi, ja siihen tulee pronssiset putkimaiset helmet. Punottu nyöri ja solki kiinnitetään niitillä.

Toisen vuoden näyttötyönä tehty koruteline. Teline koostuu rullavalssilla tehdyistä vanteista, plasmalla leikatuista taustoista ja taotuista sekä levystä taitelluista koukuista. Telineen yläosa on tehty kahdesta vanteesta jotka ovat toisissaan kiinni pidemmillä koukuilla. Ylemmän vanteen päällä on yksi plasmalla leikatuista taustoista jonka keskellä on neliönmuotoinen reikä jolla yläosan saa tukevasti telineen varteen kiinni. Ylemmässä vanteessa on koukkujen väleissä reiät joihin saa korvakoruparin roikkumaan. Alemmassa vanteessa on isompien koukkujen väleissä pienempiä taottuja koukkuja. Kaikki koukut on niitattu kiinni.
Telineen alempi osa koostuu pienimmästä vanteesta ja taustalevystä. Tämän alemman osan vanteessa on pieniä koukkuja joiden väleissä on myös reikiä korvakoruille. Siinä on myös taustalevyn keskellä reikä, joten sen saa liu'utettua varresta pois. 
Telineen jalustassa on keskellä putki, johon varsi laitetaan pystyyn. Varressa on hiukan keskikohtaa alempana toinen putkenpala, jonka päälle telineen alempi taso asettuu. Varren pää oon hiottu neliön muotoiseksi sopimaan telineen ylätason koloon, jolloin telinettä voi pyörittää yläosasta kiinni pitäen.

Lyhyellä emalointikurssilla tehtyjä suhteellisen simppeleitä koruja. Muutamat on vain muotoon sahattuja ja punsseloiden koristeltuja kuparinpalasia joiden päälle lisäsin emalijauhetta, joka sulatettiin hellan päällä. Osasta sahasin kaksi kappaletta joista toiseen sahasin myös jonkinmoisen kolon. Nämä juotin yhteen, jolloin lopputuloksena oli pohja jossa oli ns. kuoppa emalia varten. Nämä eivät ole kovin viimeistellyn näköisiä sillä kuten sanottu, kurssi oli melko lyhyt eikä siellä ollut laitteita puhdistaa kuparikappaleita ennen emalin lisäämistä, mutta mielestäni hiomattomampi ulkomuoto sopii ainakin joihinkin näistä koruista.

Suurin osa näistä on kesäpajalla -18 tehty, mutta lisäsin tähän myös peikonristit joita harjoittelin koululla ennen kesää. Ensimmäisissä kuvissa juurikin ensimmäinen vasemmalla on ensimmäinen tekemäni peikonristi. Se on melko suuri enkä saanut sitä edes pyöreäksi, mutta siitä eteenpäin niiden tekeminen sujui melko hyvin. Lisäksi siellä näkyy käärme jonka teko-ohjeen sain kaveriltani, pieni teräväkärkinen riipus ja pässiä muistuttava otus.
Kesäpajalla peikonristien lisäksi tein mm. hiilihangon, jonka kahvaan tein sulka- tai lehtikuviota. Kirjeveitsiä oli myös mukava tehdä, taisin tehdä kuvissa olevien kahden lisäksi myös yhden josta en muistanut ottaa kuvaa ennen kuin se myytiin. 
Koruja tein jos jonkinlaista kiekuraa, joista en kaikista niistäkään muistanut ottaa kuvia. Yksi suosikkini oli lehdet, joiden varsi taipuu lehden eteen kiekuramaisesti. Löysin kuvan netistä samantyylisestä vyönsoljesta, jota käytin inspiraationa näihin riipuksiin. 
Tein myös muutaman rannerenkaan. Ne ovat soikeita ja niiden takapuolella on kolo josta ne saa sujautettua käteen. 
Grillipihtienkään idea ei ollut omani. Pajalle tuli pariskunta jotka olivat muistaakseni saaneet taotut grillipihdit jotka ovat normaaleja kaupoista löytyviä paljon ohuempia. Näillä oli kuulemma helpompi käännellä pienempiä ruokia grillissä. He pyysivät tekemään itselleen toiset ja otin homman vastaan. Tein kahdet eri pihdit, toisen samanlaisilla kierteillä kuin mallissa ja toiset erilaisilla kierteillä. Pariskunta kävi ostamassa samanlaisilla kierteillä olevat, toiset jäivät myyntiin. Pidin näiden pihtien tekemisestä niin että tein useampia tällä "erilaisella" kierremenetelmällä, mikä miellytti omaa silmääni enemmän. Muistaakseni tein niitä kuusi kappaletta kesän aikana, ja vain yhdet jäivät myymättä. 

Pikkualasin oli valmiista kappaleesta tehty hiekkavaluharjoitus, jonka valoin pronssista.
Ouroboros eli Maailmankäärme eli Jörmungandr jne. oli ideana parempi ja toteutuksena ontuva. Tarkoituksena oli siis tehdä rannekoru. Lopputuloksesta tuli liian painava ja käärmeen pää valuu ranteen alapuolelle. Myös pinta kärsi toiselta puolelta ilmakanavien hiomisen takia. Olen saanut ehdotuksia tehdä siitä ovikolkuttimen, joten niin tälle saattaapi käydä.

Vahasta kaiverretut ja pronssista valetut pentagrammi ja Azazelin symboli. Pentagrammin yhdestä sakaran kohdasta tuli liian paksu muihin verrattuna, mutta viistoon hiomalla ja patinoimalla sen sai melko hyvin piiloon. Azazelin symbolin vaan patinoin ja kiillotin hiukan. Se yllätti että patinoituna niistä tuli lähes hopeisen värisiä. Käytössä ne ovat toki kuluneet tumman pronssisiksi. 
Pienen pienet vahasta kaiverretut ja hopeasta valetut sormukset tein itselleni pikkurilleihin sopiviksi. Niiden sisähalkaisija on noin 14 millimetriä. Niissä lukee riimukirjaimilla suomeksi "sisiliskot siipinensä" ja "käärmehet käpälinensä", mitkä otin jostain vanhasta suomalaisesta loitsurunosta, mutten valitettavasti muista runoa kokonaan.

Ruttotohtorimaski, johon katsoin mallia useista eri ohjeista joita yhdistelin ja sovelsin tähän. Piirsin mallin ensin paperille ja teippasin paperit yhteen jotta näkisin millainen lopputuloksesta tulee. Sitten leikkasin teipit poikki ja käytin paperimalleja kaavoina joiden mukaan piirsin palat nahkaan. Lopputulos on muuten hyvä, mutta nokan kärki kiertyy hieman. Muutenkin tämän käyttö on jäänyt vähälle kun lasit eivät mahdu maskin alle, mutta onhan se kiva koriste.

Pieni tekonahkainen vyötasku, jonka tein ollessamme Tallipihalla myymässä parin koulukaverin kanssa. Tietty silloin oli hiljaisempi päivä. Siitä tuli ihan käyttökelpoinen, mutta onhan se hiukan hiomattoman näköinen.
Viimeisenä kännykkäpussi, ennen ja jälkeen. Korjauksen lopputulos oli hyvä ja paljon tukevampi. Käytin siihen ehkä enemmän aikaa ja vaivaa kuin oli tarpeen, mutta ainakin se näyttää hienolta. 

Ensimmäinen ja ainoa loppuun asti tekemäni puukko. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, mutta valitettavasti terä vääntyi hiukan vinoon ilmeisesti kokoamisvaiheessa eikä sitä saanut enää sen jälkeen käännettyä takaisin. Siitä huolimatta ihan käyttökelpoinen puukko se on.
Taonnan jälkeen puukon aihio hiottiin siistiksi, terän kohta esille ja vartta hiukan tasaisemmaksi, jonka jälkeen aihio karkaistiin. Messingistä leikattiin sopiva pala jonka keskelle tehtyyn reikään puukon varren tulee sopia. Tähän vaiheeseen meni kauan aikaa, reiän viilaaminen juuri sopivaksi vaati kärsivällisyyttä. Kun messinkipala eli hela sopii varteen, se hiotaan noin sen kokoiseksi minkä paksuisen aikoo puukon kahvasta tehdä.
Kahvaan, eli noin varren pituiseen puukalikkaan, porataan sensin läpireikä. Sen jälkeen puukon varsi kuumennetaan ja painetaan reiästä läpi, jolloin reikä palaa varrelle sopivaan muotoon. 
Etuhelan lisäksi tehdään messingistä takahela, joka sopii varren päähän niin että hiukan vartta näkyy reiän toiselta puolelta. Kun kahvaakin on hiukan hiottu muotoonsa puukko kootaan, eli helat ja kahva laitetaan puukon varteen. Varren pää niitataan takahelaa vasten niin että koko paketti pysyy tiivisti paikallaan. Sen jälkeen kahvan voi hioa loppuun asti ja puun käsitellä, sekä puukon terän hioa teräväksi.

Tupen teko aloitetaan kaivertamalla terän profiili puuhun. Terän tulisi mennä kokonaan puun sisään. Puu hiotaan noin terän muotoon. Tähän päälle asetetaan kasteltu nahka, joka ommellaan hiukasti puukon ja puisen tupenalun ympärille. Itse en tehtyt nahkaan koristeluja, mutta värjäsin sen tummaksi ja kiinnitin siihen vyölenkin.

Pieniä tassukoruja joiden ensimmäiset kappaleet olin tehnyt aiemmin - kohokuvioisen juottamalla erikseen irti sahatut tassun osat taustalevylle, ja reikäisen sahaamalla tassukuvion levyyn. Tein näistä siis kumimuotit, joilla tein paljon vahakappaleita joista osat valoin pronssista ja osan hopeasta.
Solmionpidikkeen tein serkun rippilahjaksi. Toiveena oli "jotain abstraktia" missä en ole kovin hyvä, mutta sain piirrettyä jonkinmoisen järkevältä näyttävän suunnitelman. Pohana on pitkä hopealevynpala, jonka taittelin laineilevaksi toiselta puolelta. Juotin siihen päälle sahaamani kuviot, viilasin, hioin ja kiillotin. 

Naakelille teline ja kiristysruuvi, hitsausharjoituksena kuutio, sormuspinna, punsselilla kaiverretut kupariset avaimenperät, taottu keihäänkärki, sorvattu työväline onton pallon tekemiseen, tuuliviiri jonka suunnittelin mutta mikä tehtiin porukalla, portti jota tehtiin myös porukalla, valaessa epäonnistunut hopeasormus, hitsausharjoitus.